JOs sinä rakastat jotakuta, älä sano sitä hänelle! Rakkauden tuntee molemmat. Rakkauden katse on salaisuus, jota kaikki yrittää ratkaista. Rakkauden tuntee katseista, eleistä, olotilasta, ja ei, ei siitä tarvitse puhua. Ihmiset luottaa siihen, että rakkauden pitää kertoa suullisesti tai kirjallisesti. He luulevat, että jos se on nyt kerran sanottu niin pulma on ratkaistu. Mutta se ei mee niin! Miten enemmän siitä puhuu ja siitä kertoo, sitä enemmän se sortuu ja tuhoutuu, tuhoutuu palasiksi, kuolee olemattomuuteen. Rakkaudesta pitää pitää huolta niin, kuin se olisi arvokkain tavara niin, kuin se olisi sinun ainoa toive vapautua kaikesta pahasta, ja siitä ei kuulu puhua! Siitä suuresta aarteesta ei saa kertoa. Se olisi sama jos kertoisit aarteen sijainnin rosvoille, ja ne menisi varastamaan sitä. Sittenhän sitä ei enää olisi!!! Mutta jos sinä et kerro siitä kenellekkään edes hänelle, se tuottaa rauhan ja vapauden tunteen sydämessä. Se rauhoittaa mieltä ja te molemmat tasapuolisesti rakastatte toisiaanne, mitään toiselle sanomatta. JOs siitä puhuu koko ajan, jommaltakummalta puolelta tulee epämielyttävä olo, silloin on todella epävarma ja ei aina usko toiseen sanoihin, ja silloin se on jo myöhäistä. Eli siis älkää puhuko rakkaudesta niin se kestää pidempään kuin uskoisitkaan!
HUOM! vain jos oikeesti rakastaa toista ei feikki rakkautta eikä mitään ihastumista!
) ! Ja mä rupesin miettii et kun me kaikki opiskellaan menneitä aikoja niin samalla tavalla jotkut opettelee menneit sata vuotta eteämpäin! ja miettikää mitä meistä silloin kerrotaan ja mitä meist silloin puhutaan. 
